Tiesitkö että Champagnen maakunnassa vuoden keskilämpö on ainoastaan 11° C. Useimmilla alueilla ainoastaan yksi vuorokausi vuodessa on kylmempää kuin miinus 10 astetta.

Kevään pakkasyöt hävittävät lehden nuppuja kasvukauden alussa, kesäkuun kylmät ja sateiset päivät saattavat aiheuttaa nuppujen ja hedelmien kitukasvuisuutta ja tippumista. Myrskyt sekä raesateet ovat kenties pahimmat sadon uhkaajat loppukesällä, tertut ja itse pensaat voivat hyvinkin kärsiä tästä.

Champagnen alueen maaperä on 75 % kalkkikivipitoista, joka puolestaan on hyvin vettä läpäisevää ja vaikuttaa myös siihen miksi samppanja on hyvin mineraalipitoista.

Alueella kasvatetaan pääosin Pinot Noir (38 %), Meunier (32 %) ja Chardonnay (30 %) rypäleitä, joskin luvallista on kasvattaa myös Arbanne, Petit Meslier, Pinot Blanc ja Pinot Gris lajikkeita, mutta niiden osuus on alle 0,3 % viljelyalasta.

Pinot Noir pärjää parhaiten viileän kalkkikiven maaperässä ja on viljellyin Montagne de Reimsin ja Cote des Barin alueilla. Pinot Noir antaa tukevuutta, selkärankaa ja täyteläisyyttä sekä monivivahteisuutta.

Meunier on rotevampi ja kestävämpi lajike eikä niin herkkä sään muutoksille ja tärkein kasvualue on Vallee de Marne. Lajike tuo viiniin pyöreyttä ja hedelmäisyyttä sekä ikääntyy paremmin kuin Pinot Noir.

Chardonnay on Cote des Blancs alueen kuningas ja tuottaa herkullisesti tuoksuvia viinejä, joissa havaittavissa kukkia, sitrusta ja mineraalisuutta. Hyvin ikääntyviä samppanjoita.

Champagnen tuottajat ovat investoineet valtavia summia tutkimukseen ja kehittämiseen jotta voidaan käyttää entistä vähemmän myrkkyjä ja lannoitteita. Viimeisen 15 vuoden aikana hyönteismyrkkyejn määrää on vähennetty voimakkaasti ja tällä hetkellä noin 50 % viljelyksistä on orgaanista. Champangen alue on Euroopan kärjessä kun on kehitelty ”sexual confusion” menetelmää.

Vanhat puristimet ovat

vielä käytössä

Upeata nähdä että 60-70 vuotta vanhat prässit ovat vielä käytössä. Olin sadonkorjuussa Champagne Jacquessonin tilalla ja samalla tuli myös puristaminen tutuksi. Noin 4000 kg rypäleitä puristetaan kerralla, ja tästä saa maksimissaan ottaa 25,5 hl talteen, joskin yleensä käytetään ainoastaan noin 20 hl samppanjan valmistukseen.

Jonkun arvion mukaan lähes puolet Champagnen alueen rypäleistä puristetaan näillä vanhoilla puisilla puristimilla joskin virallinen painettu tieto on 28 %.

Mikäli tehdään rosé samppanjaa niin tummien rypäleiden kuoret saavat olla tankissa 24-72 tuntia.

Entistä harvemmat tuottajat kypsyttävät viiniään tammitynnyreissä vaan pitävät parempana terästankkia.

Samppanjamenetelmässä toinen käyminen saatetaan aikaan pullossa, ja viiniin lisätään sokeria, hiivaa ja kirkasteainetta. Kun prosessi etenee niin pulloja käännellään säännöllisesti ja siten että pullon kaula on alaspäin. Näin hiivan käymissakka ajautuu pullon korkkia/suuta kohden.

Tiesitkö että ammattimainen pullonkääntäjä saattaa kääntää noin 40 000 pulloa työpäivän aikana. Nykyään tämäkin on useimmiten automatisoituja ja lavalla on 500 pulloa, jota käännetään tietokoneen avulla haluttuun aikaan.

Champagnen alueella on noin 280 000 palstaa 320 kylän alueella.

Suuren pykäläviidakon mukaan samppanjan pitää olla kellarissa vähintään 15 kuukautta ja vuosikerta samppanjan 3 vuotta. Käytännössä perus-samppanja on kellarissa 2-3 vuotta ja vuosikerta samppanja 5-10 vuotta tai jopa pidempään.

Tiesitkö mitä pari kirjainta etiketissä kertoo ?

NM        Négociant Manipulant

-          yksityinen tai yritys, jolla voi olla mutta ei tarvitse olla omia rypäleitä. Samppanja on kuitenkin tuotettava omissa tiloissa.

RM         Récoltant Manipulant

-          tuottaja, jonka omista rypäleistä tuotettu samppanja on ja se mydään hänen omalla etiketillään

RC           Récoltant Coopérateur

-          osuuskunnan viljelijä, joka myy omalla etiketillään joko kokonaan tai osin osuuskunnan jäsenten kasvattamista rypäleistä

CM         Coopérative de Manipulation

-          viiniosuuskunta, joka myy omalla etiketillä omien jäsenten rypäleistä tuotettua samppanjaa

SR           Societé de Récoltants

-          perheyritys, joka tuottaa ja markkinoi oman perheen kasvattamista rypäleistä tuotettua samppanjaa

ND          Négociant Distributeur

-          yritys, joka ostaa valmiin samppanjan ja markkinoi omalla tuotemerkillään

MA         Marque d´Acheteur

-          ostajan oma samppanjamerkki

Lokakuisen Champagne maakuntamatkani maistelut osuivat todella huipputuottajien luokse. Tämä CWW´n ja Comité Champagnen järjestämä ja tukema reissu oli todella täyteläinen ja antoisa kaikenkaikkiaan ja pitkästymään ei ehtinyt.

Lehdistöpäällikkö Philippe Wibrotte sekä teknisten ja ympäristöasiain johtaja Arnaud Descotes antoivat erinomaisen läpileikkauksen samppanjantuottajien etujärjestön nykytoiminnasta ja saavutuksista. Aivan uskomaton tilanne että kaikkien samppanjantuottajien on oltava Comité Champagnen jäseniä. Ja näin jokaiselle kasvattajalle ja samppanjatuottajalle avautuu melkoinen apu- ja tietopankki huikeine laboratorioineen ym.

Ensimmäinen tuottajavierailu oli Avisésissa sijaitseva Champagne Jacques Selosse, jossa omistaja Anselme Selosse hyvin avoimesti toi esiin uuden filosofian joka tuli esiin muillakin tiloilla : emme voi sanoa että samppanja on maailman parasta kuohuviiniä.

 

Maistoimme hänen kutkuttavia samppanjoitaan lounaan yhteydessä. Lounaan nautimme Selossen loistokkaassa hotelli-ravintolassa, jossa Chef Stéphane Rossillon sai kaiken näyttämään ja maistumaan avian uskomattomalta. Heillä mielenkiintoinen keittiön sijainti – muutaman askelman ravintolasalin yläpuolella ja täys lasiseinä joten keittiö näkee asiakkaiden ilmeet J.

Selossen tapa myöskin että heidän tuotteitaan ei voi ostaa paikanpäältä, ainoastaan asiakassuhteessa olevat tai etukäteisvarauksella.

Seuraava tuottaja jossa vierailimme oli Champagne AR Lenoble, Dameryn kylässä, jossa sisarukset Anne ja Antoine Malassagne pienen esittelyn ja mielenkiintoisen kellarikierroksen jälkeen maistattivat ainutlaatuisia vanhoja vuosikertoja. Anne kertoikin että pieniä määriä vapauttavat myyntiin vanhoja vuosikertoja aina 50- luvulta saakka. Mutta kyllä niillä sitten olikin hintaa...

Champagne AR Lenoble on yksi harvinaisuus, sillä tuottaja on harvoja yhden perheen omistuksessa koko historiansa ajan olleita. Ja tätä on jatkunut jo lähes 100 vuoden ajan. Nyt siis meneillään 4. sukupolvi.

Oma suosikkini oli 2008 Grand Cru Blanc de Blanc Chouilly. Makuaistini vahvisti tämän uudelleen kun nautimme päivällistä heidän kotinsa ruokasalissa. Erinomainen kaveri piikkikampelalle. Juustojen kanssa makuuni sopi parhaiten vuosikertaa 1996 ollut Cuvée Gentilhomme.

Toisen päivän aamulla olikin ensin vuorossa sadonkorjuu Champagne Jacquessonin tilalla Dizyn kylässä, yhdessä toisen omistajaveljen eli Jean-Hervé Chiquetin kanssa. Kuten aikaisemmin mainitsinkin täällä myös oli mahdollisuutta seurata kiireistä rypäleiden puristushommaa vanhoilla perinteisillä prässeillä. Rankan työnteon päätteeksi maistoimme Jean-Hervén johdolla eri vuosikertoja ja eri palstojen eli maaperäerojen suutuntumaa.

Vierailun yhteydessä nautimme myös aivan loistavan lounaan. Chiquetin käyttämä catering firma oli todellinen mestari-porukka. Kalaisat ruokalajit olivat toinen toistaan parempia ja niiden sovittelu Jacquessonin samppanjoiden kanssa – täydellistä !

Iltapäivä menikin oikein maukkaasti toisen erinomaisen filosofin eli Cédric Moussén seurassa Champagne Moussé Fils kellarilla. Hän oli myös varsin voimakkaasti sitä mieltä ettei samppanjaa voi suoralta käsin sanoa parhaaksi kuplajuomaksi. Parikymmentä eri palstan ja vuosikerran kautta totesimme yhteen ääneen että kyllä kaveri osaa tehdä erinomaista samppanjaa. Cédricin viineistä itse ihastuin Terre d´llite Blanc de Noirs 2011 Extra Bruttiin.

Illan päätteeksi suuntasimme Champagne Ruinartin loisteliaaseen PR-keskukseen, Maison Ruinart´iin. Tuottajahan on alueen vanhin, vuonna 1729 perustettu. Ruinartin historiaan liittyy niin paljon että siitä pitää kirjoitaa aivan oma juttunsa.

Ensin ihmeteltyäni rakennusten loistoa ja sitä huippuunsa hiottua viimeistelyä jota omistajat ovat vaatineet kaiken restauroinnin yhteydessä, päädyimme moderniin tasting-huoneeseen jossa pyöreän pöydän ääreen mahtuu lähes parikymmentä herkkusuuta.

Ruinartin pääviinintekijä Frederic Panaiotis´n opastuksella maistoimme muutaman herkullisen perus samppanjan ja sitten muutaman vanhemman magnum-pulloista.

Sitten seurasikin, jopa minulle kolmisenkymmentä vuotta alalla olleelle, melkoinen kokemus. Nimittäin Ruinartin kellarit tai pitäisikö sanoa kilometrien pituinen luolasto on jotain niin ihmeellistä ettei sitä osaa sanoiksi kuvailla. Se vaan pitää nähdä ja kokea. Menisin toisenkin kerran. Kunhan kutsuvat.

PR-tirehtööri Olivier Livoir joka oli ollut tässä tehtävässä vasta muutaman päivän isännöi päivällistä joka tarjoiltiin valtaisan rakennuksen aivan toisessa päässä. Illan aikana tuli avatuksi useita varsin isojakin pulloja aina jeroboamiin eli 3 litran pulloon saakka. Ja kas kummaa yhtään pisaraakaan ei jäänyt enään keittiön henkilökunnalle.

Uuden aamun valjetessa ensimmäinen vierailukohde oli Champagne Eric Rodez. Jos aikaisemmin olen maininnut jotain filosofeista, niin tässä vasta olikin herra, jolta ei teksti loppunut edes poistuessamme paikalta. Värikäs, hauska ja asiallinen herra. Mutta kuvitelkaa kolmisen tuntia maistelua, toistakymmentä pulloa auki. Ja kaikki tämä seisaaltaan kylmässä kellarissa. En suosittele, selkä siinä kipeytyy.

Viimeinen tämän reissun visiitti oli Champagne Collet. Heidän mielenkiintoinen tyylikäs museonsa ja sitten todella kauniit maisemat hyvin hoidetuilla rinteillä. Tämäkin on osuuskunta, opin tämän vasta nyt. By the way tiesitkö että mm Nicolas Feuillatte on myös osuuskunta ja vieläpä suurin kaikista !

Anyway, Collet oli oikein miellyttävä tuttavuus myös. Miellyttävä ja kiinnostava henkilökunta. En ole niinkään rosé tyyppi, mutta täällä suosikikseni nousi kylläkin heidän Brut Rosé. Ja etenkin lounaaksi syötyjen pienten suolaisten finger-food palojen kanssa oli erinomainen match.

Vaikka muutaman päivän tiukka ohjelma, runsaat tastingit ja isosti auton kyydissä istuminen syö energiaa, niin kyllä jo tekee mieli.

Sääolot saisivat seuraavalla kerralla olla hieman pareet. Ja sitten mieluusti hieman vapaata aikaa, jotta ehtisi käydä kaupoilla vaikkapa hankkimassa laukkuun hyviä juustoja ja muita Ranskan herkkuja, ettei aina tarvitse ostaa Charles de Gaullen lentokentältä J.