Valmistautuessani matkaan kohti Libanonia tutustuin myös Ulkoministeriön matka/turvallisuusraporttiin. Sen luettuaan ei ole niinkään varma haluaako matkustaa Libanoniin.

Mutta kokemus osoitti, että maa on todella mielenkiintoinen, varsin ystävällisiä ihmisiä, paljon nähtävää, maukasta ruokaa ja erinomaista viiniä.

Libanon on pieni maa alaltaan ja siellä on noin 4,5 miljoonaa asukasta, josta lähes puolet asuu Beirutissa.

Hyvin mielenkiintoista on myös se että Libanonissa on lähes 3 miljoonaa pakolaista – puolet palestiinalaisia ja puolet syyrialaisia.

Matkan päätarkoitus oli osallistua Libanonin HORECA-messuille, jotka olivat 22. järjestyksessä. Ainoastaan ammattilaisille tarkoitetut hotelli-, ravintola- ja catering-alan messut olivat oikein hyvin järjestetty ja organisoitu messutapahtuma. Ohjelmaa seuratessa huomasi kyllä selvästi, että tapahtumassa liikkui huomattava sponsori-raha, sillä päivät olivat myöhäiseen iltaan saakka täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia seminaari-, luento- ja keittiödemoesityksiä. Paikalle oli tuotettu kymmeniä huippukokkeja eri puolilta maailmaa. Kyseiset messut avattiin iltapäivällä kello 15 ja useimpina päivinä olivat avoinna kello 22 saakka.

 

Todella mielenkiintoista oli nähdä mm avoimilla osastoilla tapahtuvaa siskollista ja veljellistä opastusta. Sommelierit ja baarimikot opastivat nuorempia tai alalla vähemmän aikaa kokeneita, kuinka menestyä alan kilpaluissa, kuinka esiintyä lavalla ja tietenkin myös ravintolamiljöössä.

Muutaman kolleegan kanssa arvioimme yhden aamupäivän aikana Libanonin viinien parhaimmistoa. Toki viinejä yksitellen mutta myöskin mielenkiintoisella tavalla mikä tuottajista on tasapainoisin. Kukin viinitila toimitti kisaan valko-, rose- ja punaviinin joita arvostelimme sydämillä - 1, 2 tai 3 sydäntä. Viimeisenä päivänä istuimme ison pyöreän pöydän ääreen, ja mukaan liittyi parikymmentä viinitekijää ja viinitilallista. Maistoimme lukuisan joukon viinejä ja arvioimme ne sekä keskustelimme kustakin tuotteesta erikseen. Juontajana paikallinen tv-kuuluisuus, ruoka- ja viinispesialisti, kokki, ravintoloitsija Najib N. Moutran. Ja ennenkaikkea huikea viihdyttäjä.

Messuilla oli mahdollista maistaa myös syyrialaista viiniä. Joka oli todella hyvää !

Domaine de Bargylus on Saadén perheen tila Orontesin laaksossa. Viini kuljetetaan Libanonin kautta maailmalle ja mm Lontoossa myytävänä muutaman huippuravintolan listoilla. Ei saisi oittaa asennetta ennakkoon, sillä hämmästyin viinin täyteläistä ja erinomaisen tasapainoista, silkkisen pehmeää olemusta. Tämä Syrah, Cabernet Sauvignon, Merlot lajikkeista tuotettu viini omaa todella pitkän, mausteisen ja mineraalisen maun.

Matkan aikana tuli selkeäksi että maassa pankki- ja rahoitussektori on iso bisnes. Privaattifirmat pyörittävät ja tuottavat 2/3 taloudesta. Täällä on parhailla paikoilla huikeat asuntojen hinnat 15-20 000 € per neliö ja näiden asuntojen koot vaihtelevat 200-600 m2 välillä niin aikas monta säästöpossua saapi särkeä että pääsee asumaan. Myös sellainen seikka hämmästytti että Beirutista on esimerkiksi Dubaihin 11 lentoa päivässä !

Ravintolat

Mainion lounaan nautin paikassa nimeltä Le Sushi Bar, Rue Abdel Wahab el Inglizi. Beirutin vanhassa kaupunginosassa sijaitseva sushi-ravintola oli todella mainio, yksi paras sushi-paikka jossa olen koskaan ollut. Kiitos Chateau Musarin Gaston Hocharille. Lähi-idän Pariisiksi mainittu Beirut tulee tällä alueella hyvin esille. Kaduilla kävellessä voi hyvin ajatella olevansa Pariisissa sen verran rakennukset, ravintolat ja pienet putiikit ovat samanoloisia.

Matkani paras dinnerikokemus ja ravintola oli huippusuosittu Babel, Old Road, Dbayehin alueella. Hurjan korkeat seinät ja tukeva puu kasvamassa keskellä ravintolasalia tekevät tuntuman kuin olisimme aterialla ulkona taivasalla.

Illan isäntänä oli pitkäaikainen ystäväni Elie Maamari puolisonsa kanssa. Elie on Chateau Ksaran pääviinintekijä ja vientijohtaja, joka on usein myös Euroopan viinimessuilla, viime kerralla myös Tampereen Viinimessuilla.

Ilman Elien varaamaa pöytää emme olisi Babeliin mahtuneetkaan, ja ravintolan eteen ajettuamme palasi omat asuinvuodet Kauko-Idässä mieleen. Ravintolassa oli ns valet service, eli ovipoika nappasi auton avaimet ja vei auton parkkipaikalle kun asiakkaat siirtyvät ravintolaan.

Tämä huikean oloinen ravintola tarjoaa libanonilais-irakilaista ruokaa. Mieleeni jäi Majroucheh, Chanklish, erilaiset raa´at liharuoat sekä tietty Fattit Kabab, Makanek, Maajoua sekä todella maukas kananmaksa. Ei sovi unohtaa grillattuja lihavartaitakaan.

Koko illan ajan on tarjolla erilaisia lämpimiä pähkinöitä ja todella maukasta paikallista leipää.

Ehdottomasti ravintola jossa kannattaa käydä jos matka suuntautuu Beirutiin.

Ja toki kun oli mahdollisuus niin pitihän käydä muutamilla viinitiloillakin.

Vierailupäivän ensimmäinen viinitila oli mielenkiintoinen Chateau Sanctus, jonka isäntänä toimii eläkkeellä oleva ortopedi ja herrasmies Ramez Aouad. Tyylikäs vanha herra esitteli nuoruudenhaaveensa eli 4 ha viinitilan ja hän tuottaa viiniä seuraavista lajikkeisa Cabernet Sauvignon, Syrah, Cabernet Franc, Merlot ja Grenache.

Tuotanto on ollut jo yli 15 vuotta biodynaamista ja hän tuottaa noin 10 000 pulloa vuodessa. Vientihintojen ollessa 20-30 € luokkaa per pullo, tuskin aivan lähiaikoina asettuu Alkon hyllyille.

Maistelin Syrah lajikkeesta tehtyä viiniä kahta eri vuosikertaa ja oli mielenkiintoista huomata viinin erinomainen kypsyminen vuosien saatossa. Vuoden 2008 viini oli tanniininen, marjainen, nahkaa, lakritsia, mausteinen. Vuoden 2006 puolestaan kuivaa hedelmää, tanniinit edelleen voimakkaat, ryhdikäs, mausteinen mukana kahvia. Molemmat viinit vaativat suhtpitkän dekantoinnin.

Ramez Aouadin ja hänen poikansa rento ote näkyy myös heidän viineissään – mukavan rennon täyteläisiä viinejä.

Atibaia – tila sijaitsee maan pohjois-osassa Batroun vuoren rinteillä ja on aloittanut viinituotannon vasta 2007 ja perhe tuottaa vain yhdenkaltaista punaviiniä joka tuotetaan viereisillä rinteillä Cabernet Sauvignon, Syrah ja Petit Verdot lajikkeista.

Jean Massoudin tekemässä viinissä on todella paljon luonnetta, aromeja, neilikkaa, kypsiä kirsikoita, mausteita. Heidän viininsä on jo nyt nautittavaa mutta uskon että useampi vuosi kellarikypsytystä vain parantaa nautintoa.

Beirutista 29 kilometrin päässä sijaitsee Chateau Musar, joka on useille suomalaisillekin tuttu alueen tuottaja. Tila on sijainut maaseudulla, mutta kaupunki laajenee koko ajan ja nyt sijainti on jo varsin keskeinen. Heidän vuonna 1975 alkanut vientikauppa on noussut niin huikeasti että tällä hetkellä heillä on Lontoossa varastoituna yli 30 000 laatikollista viiniä, jotta vientiasiakkaiden tilaukset voidaan hoitaa parhaiten.

Musarin kellarissa maisteltavana oli toistakymmentä yhden rypäleen tankkinäytettä viime sadosta. Erittäin mielenkiintoinen hetki. On uskomatonta miten hyvin tulevan viinin vivahteet on löydettävissä kustakin rypäleestä erikseen. Lopuksi oli ilo ja kunnia maistaa myös Chateau Musar 1974 viiniä, joka valmistusvuotenaan todettiin ala-arvoiseksi, mutta nyt on kehittynyt yhdeksi parhaimmaksi.

Nyt huomaankin että teksti ei lopu laisinkaan...eli palaan Libanoniin jossain vaiheessa myöhemmin, tai sitten seuraavan reissun jälkeen. Nyt jo on useampia, jotka kyselevät milloin tehdään reissu sinne. Kuka sen tietää vaikka ensi talvena J.