Umbrian maakunnassa Italiassa sjaitseva Montefalco on pieni vajaan kuudentuhannen asukkaan kaupunki on viehättävä idyllinen paikka jossa todennäköisesti vierailisi mieluummin kesällä kuin helmikuun puolivälissä. Tähän kyseiseen ajankohtaan nyt vain osui Anteprima Sagrantino, jonka paikalliset viinituottajat järjestivät nyt toista kertaa.

Joku vaivaa meikäläistä sillä edellisenkin kerran olin alueella talvikuukausina. Edellisen kerran perheen kanssa joulun uuden vuoden aikaan useampia vuosia sitten. Mutta Montefalcon lähimpiä isoja kaupunkeja ovat Perugia ja Assisi, todella viehättäviä ja historiallisia nähtävyyksiä täynnä olevat kohteet.

Mutta takaisin Montefalcoon ja siihen miksi sinne piti päästä.

Alue ei ole kovinkaan tunnettu viinistä nauttivien keskuudessa, mutta kannattaa tutustua, sillä heillä on yksi oma rypälelajikkeensa, Sagrantino, joka tuottaa todella upeita, täyteläisiä, monivivahteisia viinejä. Mutta, mutta ... niitä kyllä kannattaisi varastoida, kypsyttää pitkään. Aika harva meistä ostaa viiniä kellaroitavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Consorzio Tutela Vini Montefalco johtajatar Maruska Passerin johdolla olivat luoneet todella upean tilaisuuden ja puitteet. Ehken parhaiten organisoitu tilaisuus jossa olen ollut Italiassa viime vuosien aikana.

Anteprima Sagrantino 2011 keskittyi otsikon mukaan viimeksi lanseerattuun vuosikertaan ja yli 20 tuottajaa olikin esillä tilaisuudessa tuotteineen eli Montefalco Rosso DOC 2012, Montefalco Rosso DOC Riserva 2011 sekä Montefalco Bianco DOC. Tilaisuus järjestettiin Chiostro di Sant’Agostino sekä Sala Consiliare jotka olivat aluehallinnon järjestäjille “vuokraamia”.

Päivien aikana

kilpailtiin myös myös siitä kuka suunnittelkee parhaan etiketin Montefalco Sagrantino DOCG 2011 viinille. Toisessa kisassa etsittiin kokkia joka parhaiten onnistui valmistamaan alku-, pää- ja jälkiruokia käyttäen kyseistä viiniä ja vuosikertaa. Ja toki etsittiin myös parasta sommelieria eli viinitarjoilijaa.

Päivien ohjelmaan kuului myös lukuisat viinitilavierailut jonne kutsuvieraita kyydittiin ristiin rastiin paikallisten limusiini kuskien toimesta.

Tämä tilaisuus kaikkine höystöineen oli todella täyteläinen tieto- ja kokemuspaketti. Kolme päivää aamusta iltaan liikkeellä. Erityisesti mieleeni jäi tietenkin suurin ja kaunein Lungarotti, jossa todella mielenkiintoinen vanhempien vuosikertojen tasting Chiara Lungarottin kanssa. Moretti Omeron tyttäret olivat mainioita esitellessään, heidän mielestään vähän höppänän isän ja enemmän höppänän isoäidin tekemisiä. Heidän viinit ja niiden kanssa maistellut naapurin juustot ja makkarat oli todellinen match.

Aivan helposti ei unohdu Tabarrinin viinipruuvi ja sen yhteydessä nautittu perheen isoäidin kokkaama lounas. Kaikki mitä pöytään tuotiin oli omalta tilalta ! Aivan uskomatonta - mutta totta. Ja niin maukasta !

Juhlapäivällinen oli järjestetty Villa Pampuffetin historiallisessa ja juhlavassa ravintolassa. Talon isäntä onkin sitten jo aivan oma tarinansa. Päivien aikana huomasin ja sain kuulla useita eri juttuja kylän vai pitäisikö sanoa kaupungin hulluista – niitä onkin melko monta tällaiseen pieneen kaupunkiin. Varmaan kannattaa vierailut pitää suht lyhyinä, ettei tartu. Tämäkin hotellieeri saattaa käyskennellä kaduilla mitä ihmeellisimmissä rooliasuissa ja hahmoissa. Ja välillä olla arvokkaana isäntänä kaupungin loisteliaammassa hotellissa. Näin sis Montefalcossa.

Loppujen lopuksi parhaan lounaan viineineen taisin nauttia Tenuta Castelbuonon tilalla. Tämä tila on tunnettu erityisesti arkkitehtuuristaan ja huikaisevasta modernista kellaristaan (vastaavassa olen käynyt Argentiinassa Tupungatossa Bodega Salenteinin kellarissa, jonka aikoinaan Suomen kunniakonsuli Carlos Pulenta perusti).

 

Castelbuonon viinit ovat häikäisevän hyviä, tosin eivät taida olla suomalaisten saatavilla muutoin kuin itse tilaamalla. Castelbuonon tilan omistajat ovat Trentossa sijaitsevan Ferrari-kuohuviinituottaja Lunellin sisarus- ja serkusparvi. Sama jengi osti viime vuonna myös Bisol kuohuviinituottajan osake-enemmistön. Liekö tavoitteena maailman valloitus.

Ristorante Pizzeria Il Verziere oli Montefalcon keskustan hauskin ja itse asiassa mukavin paikka – ruokakin oli oikein maukasta. Omistaja-kokki on kuulemma kaupungin hulluin. Eipähän tullut kuvattua hänen ikäloppua Miniään, ei jää epäselväksi kuskin ammatti. Rouva puolestaan oikein hersyvä italialaismamma joka ei juurikaan kielitaidollaan loista, mutta tuo pöytään juuri sellaista mitä asiakas haluaa. Vaikken edes katsonut ruokalistaa. Mikäli asiakas juo talon karahviviiniä niin sitä saa samaan hintaan niin paljon kuin haluaa. Viinilistalla pullot noin vitosen ja kympin yli tuottajahintojen.

Tässä on nyt todettava että seuraavalla kerralla otan rouvanikin mukaan. Ritareiden tehtävähän on ensin käydä kokeilemassa onko kaikki hyvin ja vasta sitten ottaa rakkaimpansa mukaan. Eikö näin.