Oikein hyvää loppukesää kaikille lukijoille. Kesä on mennyt todella mukavasti, eikä sääolotkaan nyt niin huonot ole olleet mitä kuulee useiden harmittelevan. Mukavan lämmintä sekä auringon ja sateiden vuorottelua. Siis monivivahteista.

Olen osaltani ollut auttamassa Euroopan talousyhteisön maataloutta ja parantamassa Euroopan taloudellista tilannetta. Tänä kesänä olemme näet nauttineet ainoastaan lähialueen viineistä – eli siis eurooppalaisista. Varsinkin Italiasta on löytynyt useita mielenkiintoisia tuottajia ja tuottaja-alueita. Jopa kreikkalaiset viinit ovat tulleet tutummiksi.

Haluan kehua tämän kesän Tampereen Kukkaisviikkojen yhteydessä järjestettyä Viinikylää. Todella viihtyisä alue tällä kerralla ja mikä parasta selvästi rohkeutta viinivalinnoissa ja useiden pienempien tuottajien viinejä tarjolla uusien kokemusten etsijöille.

Kesän kohokohtiin kuuluu myös jo useamman vuoden suunnitteilla ollut matka Istanbuliin. Uskottelin että viiden päivän reissu olisi riittävä, mutta kiirettä siellä piti, hyvin olisi saanut kulumaan muutaman lisäpäivän. Paljon maisteltavaa ja haisteltavaa.

Tuttavan suosituksesta löysimme aivan loistavan hotellin Istanbulin vanhan kaupungin keskustasta, aivan Sinisen Moskeijan naapurista – Blue House, Dalbasti Sokak No 14, Sultanahmet. Tämä pieni, parinkymmenen huoneen siisti hotelli oli erittäin viihtyisä ja erinomainen sijainniltaan. Hotellin henkilökunta oli todella ystävällinen ja opastusta löytyi kaikkeen mitä kysyä huomasi. Lähikaduilla ja kujilla tusinoittain eri tyyppisiä ravintoloita ja kauppoja. Joka paikasta löytyi kielitaitoista henkilökuntaa jotka vieläpä hymyilivät.

Grand Basar – upea kokemus, mutta taivaalliset hinnat. On näemmä niin että aikoinaan ankarana tinkaajana tunnettu allekirjoittanut – ei enään viitsi jankuttaa hinnasta puolta tuntia ja niinpä kauppiaat saivat pitää myynnissä olleet tuotteensa. Egypt Basar tai Maustebasaari kuten aluetta myös kutsutaan oli myös erittäin mielenkiintoinen, mutta myös täällä ainakin kaikkien tuotteiden lähtöhinnat olivat erittäin korkealla. Niinpä rahamme säästyivät täälläkin.

                                

 

Mielenkiintoinen seikka EUn jäsenyyttä havittelevalle maalle oli se että lähes jokaisessa paikassa missä maksua suoritimme, luottokorttia ei haluttu nähdä vaan hinnasta tingittiin jos maksoi käteisellä eikä tarvinnut kuittia. Ei huono juttu kuluttajalle, mutta eikös juuri näin ole käynyt Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa – näissä Euroopan yhteisön suosituissa maissa.

Vierailumme yksi kohokohta oli päivällinen Ravintola Rigelissä, Kuleli Cad. No 55. Herra Mehmet Ovacikin omistama ravintola sijaitsee Istanbulin Aasian puoleisella rannalla ja tänne kannattaa ensinnäkin varata pöytä, niin suosittu paikka on. Taksilla matka kestää tunnin jopa puolitoista Sultanahmetin alueelta ja laituri jonne pitää löytää on Galatasaray Adasi. Täältä sitten ravintolan oma vene noutaa ja vie perille. Ravintolan menu käsittää yksinomaan kala-, äyriäis- ja kasvisruokia. Sinne ei kannata mennä jos jotain muuta haikailee. Vastaanotto, palvelu, ruoka kerrassaan upeata, hinta suomalaisittainkin hieman korkea. Mutta sijainti, miljöö ja kokemus sinänsä ehdottoman suositeltavia.

Turkkilaisia viinejä olen ennenkin maistanut, mutta tällä matkalla saamani kokemus paikallisista viineistä oli ainoastaan positiivinen.

Yli 7000 vuoden takaa löytyy merkintöjä Anatolian viineistä. Turkin viinituotannosta on todella monenlaista tilastoa ja maan vuosikulutus on jostain 22 – 70 miljoonan litran välistä. Maahan tuodaan ainoastaan 18 000 pulloa ulkolaista viiniä vuodessa. Ja miksipä tuoda kun maasta löytyy osaamista tälläkin alalla.

Kokeilemalla oppii ja joskus myös löytää mielenkiintoisia tuttavuuksia, sen koimme kun maistelimme erilaisia turkkilaisia valkoviinejä.

Omien makunystyröiden mukaan parhaat lajikkeet siellä ovat Sultaniye ja Emir. Ja viinitiloista suosikeikseni pääsivät Suvla, Kavaklidere, Sevilen (heidän Icon viinit erityisesti) ja Urla (Tempus viinillään).

Kavaklidere, joka perustettiin vuonna 1929, oli Turkin ensimmäinen yksityinen viinintuottaja. Talo tuottaa viinejä usealla alueella Turkissa ja vuosituotanto on 13 miljoona litraa. Kavaklidere käyttää modernia viiniteknologiaa mutta vain perinteisiä turkkilaisia rypälelajikkeita. Alkossa on saatavana heidän Sade (ALKO 460257) viiniä joka on tuotettu Öküzgözü-rypäleestä. Marjainen, kirsikkainen ja mausteinen kepeä viini. Jatkossa on varmaan parikin turkkilaista viiniä kotoisessa kaupassamme tarjolla.

Mutta nyt toivotan oikein nautinnollisia hetkiä ystävien ja hyvän viinin seurassa elokuun hämärtyvissä illoissa.

Viinitimo